Itkevä huilu 5

Humisevan huiluni huulille nostin,
sormet ne sousi ja säveltä toisti,
suru suli, virisi virsien tulva,
ihana aurinko sieluuni loisti.
Soi, soiseli sieluuni loisti
ja huiluni ilosta itki.

Itkevä huilu 4

Silloin mä itkuni ilmoille päästin,
kelmeät kasvoni pimeään peitin.
Aattelin: nyt minä kuolla tahdon.
Huonon huiluni maahan heitin.
Soi, soiseli maahan heitin
ja silloin helisi huilu.

Itkevä huilu 3

Kuljin mä maailman markkinateitä,
säveltä kysyin tuolta ja sieltä.
Päätä ne puisti ja sormin ne haastoi eikä ne tainneet kysyjän kieltä,
soi, soiseli kysyjän kieltä
ja huiluni rumaksi ruostui.

Itkevä huilu 2

Näin minä hyttysen:
"Hyttynen, kuule, puhalla huiluuni sielu ja henki!"
"Aurinko paistaa, ei ole aikaa!"
hyrisi hyttynen, hämärän renki,
soi, soiseli, hämärän renki,
ja huiluni päivässä kiilsi.

Itkevä huilu 1/sanat Larin Kyösti

Tein minä pajusta hilpeän huilun,
mut´en ääntä mä siihen saanut;
aattelin: ei ole onneni haltia soittajan lahjoja mulle jaannut,
soi, soiseli, lahjoja jaannut,
ma kaikille huilua näytin.